Ikävä kyllä, en ole pitänyt "sotapäiväkirjaa", ja tuskin se olisi tallessakaan, mutta muistelen, että myös keväällä 1965 Pennasen komppania jälleen kasattiin kokoon ja alkoi sotatila ylätalolaisia vastaan. Sota muistutti edellisen vuoden suurta sotaa. Sitä käytiin Ylätalon pohjoispuolisilla alueilla. Sodassa oli uusiakin kasvoja, mm. minua luokkaa alempana koulussa ollut Kuntalan Masa. Minulla on mielikuva siitä, kuinka keskustelimme koulun jälkeen hänen ja joidenkin muiden poikien kanssa sotasuunnitelmistamme kirkolla Rönkän sähköliikkeen takapihalla, joilla seuduilla Kuntalan Masa asui. Siitä lähdimme polkemaan pyörillämme Kokkilan riihelle, jossa taisteluiden oli määrä tapahtua.
Taistelutapahtumat kehittyivät siten, että jossakin vaiheessa komppaniamme oli linnoittautunut riiheen, ja vihollinen yritti sisään koko voimallaan. Minulla on hämärä muistikuva, että mainitsemani Masa Kuntala ei osoittanut kovin suurta urheutta tässä piiritystilanteessa, vaan sotilaalle sopimattomasti itkeä pillitti muiden säilyttäessä malttinsa. Tämä on kuitenkin vain muistikuva, jonka saatan ehkä sekoittaa johonkin muuhunkin tilanteeseen ja henkilöön. Joka tapauksessa riihen tilanne oli jännittävä. Seppolan Risto huitoi heinähangolla pienestä riihen seinässä olevasta aukosta aina kun vihollinen yritti läpimurtoa. Lopulta vihollinen poistui.
Juttelin muuten Heinosen Akin kanssa näistä meidän vanhoista sodistamme 5.12.2994, ja hän alkoi minun mitenkään johdattelematta kertoa juuri tuosta edellä mainitsemastani riihen tilanteesta, jossa sisään pyrkivää vihollista häädettiin heinähangon kanssa. Aki muisti myös Rönkän takaa tapahtuneen sotaan lähtömme. Sen sijaan tämän tai muidenkaan sotien tarkkaa ajankohtaa hän ei muistanut sen paremmin kuin minäkään.
Kevään 1965 suuri sota päättyi luultavasti aika pian, eikä se ilmeisesti päättynyt yhtä dramaattisesti kuin edellisen vuoden suursota, jota lopettamaan tarvittiin poliisejakin. Ehkä se vain loppui sotaväsymykseen.
Muita yksittäisiä taisteluita en muistakaan. Sen sijaan muistelen erään sodan - todennäköisesti se oli juuri tämä kevään 1965 sota - päättyneen siten, että sotivat osapuolet kohtasivat toisensa jossakin Kennään seuduilla ja alkoivat taistelun sijasta jutella keskenään. Ehkä liian moni huomasi omia kavereitaan vastapuolen riveissä. Vähitellen siitä kuitenkin poistuttiin kuka minnekin ja sotatila oli lopullisesti päättynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti